Joulupöydän ruoat ovat unohtuneet jo, samoin kuin uutena vuotena juodut skumpat. TuKY-toiminnan kannalta viime vuodesta päällimmäisenä mieleen ovat jääneet ystävät. Ne ystävät, joista tuli mielettömän tärkeitä vuoden aikana, ja joille vielä nykyäänkin pystyy kertomaan aivan kaiken. Mielessä ovat myös ne ystävät, joita ei nähnyt läheskään niin usein kuin olisi halunnut nähdä. 2015 oli muistoineen takana ja 2016 haasteineen edessä. Joululoma tuli tarpeeseen.
Joululomalla itse sain energiaa uuden vuoden aloittamiseen ja pitkään kaivattua etäisyyttä asioihin. To do -listani sai uutta puhtia “Nesumuijamme” Iinan jakamasta Helsingin Sanomien artikkelista to do -listojen toimivuudesta (HS 1.12.2015). Pohdin listaani tarkemmin, minkä seurauksena kammottavalta tuntuneet ja suuret projektit pienenivät muotoon “Laita viestiä Lapille”, “Lähetä infomaili hallitukselle tulevista päivämääristä” ja “Muista soittaa Iskälle”. Seuraavaksi sijoitin tehtävät kalenteriini, joten ne oli tehtävä juuri tiettynä ajankohtana eikä tällainen laiskiainenkaan pystynyt luistamaan niistä. Mitä tästä kaikesta seurasi?
Olen nyt tammikuun kymmenenteen päivään mennessä tehnyt kaikki tammikuulle ajallisesti budjetoidut asiat, olen jutellut jo joulukuussa paljon enemmän niiden ystävieni kanssa, keitä haluaisin nähdä enemmän sekä olen alkuvuoden aikana treenannut enemmän kuin koko joulukuussa. Syksyltä sain viime vuoden syksyyn verrattuna yli puolet enemmän noppia. To do -lista ei vähene tekemällä vaan sinne kyllä ilmestyy uusia asioita, on vain itse pidettävä huolta omasta jaksamisesta. Energiaa itselläni on paljon enemmän ja tuntuu siltä, kuin pystyisin katsomaan tehtävälistaani hieman ulkopuolisesti, joten kaikesta ei tarvitse alkaa stressaamaan. Tekemättömien asioiden pohtiminen stressaa ja kuormittaa paljon enemmän kuin niiden tekemisen aloittaminen.
Helpommin sanottu kuin tehty? Totta, mutta päätä ettei “procrastination” ole osa sanavarastoasi keväällä. Älä aloita treenaamista juoksemalla maratonia vaan aloita ensimmäisellä kilometrillä iltalenkillä. Ikuinen optimisti sisälläni hymyilee onnellisena voittajana, kun taas sisäinen laiskiaiseni joutuu vain tyytymään hyvän häviäjän paikkaan.
Haastan jokaisen blogin lukeneen olemaan luovuttamatta ja tarttumaan härkää sarvista, oli kyseessä sitten y-kurssin suorittaminen, hallitusvuosi, treenitavoite tai mikä ikinä mieltäsi painaakaan!
Paula Peltomaa
Hallituksen puheenjohtaja