Turun KY kautta aikain

Ylioppilaskunnan perustaminen

Vuonna 1950 Turun kauppakorkeakoulun ensimmäisen lukuvuoden alkamisen myötä aktiivisimmat opiskelijat kokoontuivat nykyisen Yliopistonkadulla sijaitsevaan Lehtisen kahvilaan pohtimaan järjestäytymistä. Ensimmäinen ylioppilaskunnan perustamiseen tähtäävä kokoontuminen pidettiin 25.9.1950. Säännöt hyväksyttiin runsaan parin viikon päästä, 12. lokakuuta, samaisessa paikassa varsinaisessa perustamiskokouksessa. Kokouksessa oli läsnä 49 opiskelijaa ja korkeakoulun silloinen rehtori, Niilo Ikola. Osallistuneiden opiskelijoiden määrä saattaa vaikuttaa mitättömältä. On hyvä kuitenkin ottaa huomioon, että ensimmäisenä lukuvuonna opiskelijoita oli kauppakorkeakoulussa kirjoilla vain 107, ja heistäkin osa opiskeli päätoimisesti vain jouluun asti. Näin Turun KY:n perustaneiden määrä suhteessa opiskelijoiden yhteismäärään on hyvinkin huomattava. Lehtisen kahvila toimi nuoren ylioppilaskunnan tukikohtana muutaman vuoden ajan, kunnes mahdollisuus omiin tiloihin avautui 1953. Lue lisää Montusta ja tiloista. Kahvilan merkitys muotoaan hakevalle TuKYlle oli myös kulttuurinen. Siellä saivat alkunsa ylioppilaskunnan merkki ja sinikultainen kuntanauha suunnittelukilpailun myötä. Kuntanauhasta, ylioppilaskunnan tunnusmerkistä, vuosijuhlista ja muista perinteistä enemmän täältä: Turun KY:n huomionosoituksista.

Turun KY:n viimeisiä kuntakokouksia.

Turun KY:n viimeisiä kuntakokouksia.

Vakiintumisen aika – ylioppilaskunnan ensimmäiset 20 vuotta

Rakenteellisesti Turun KY pysyi ensimmäiset vuosikymmenensä niissä raameissa, jotka perustamiskokouksessa määriteltiin. Vuoteen 1970 asti korkeinta valtaa ylioppilaskunnassa käytti kuntakokous, jossa ääni- ja puhevalta kuului kaikille ylioppilaskunnan jäsenille. Näin jokainen pystyi vaikuttamaan yhteisiin ja ylipäänsä tärkeäksi katsomiinsa asioihin. Ylioppilaskuntaa johti hallitus, jonka kontolle kuului käytännön asioiden hoito ja toteuttaminen. Kautta 1950 ja -60-lukujen suomalaista opiskelijaliikettä ohjasi käsitys siitä, että ylioppilaskuntien kuului järjestää vapaa-ajantoimintaa, hoitaa sellaisia asioita jotka eivät korkeakoululle kuulu, sekä toimintaan osallistumisen kautta tarjota mahdollisuus täydentää opintoja esimerkiksi työelämätaitojen osalta. Tämä toimi myös Turun KY:n toiminnan perustana.

Ensimmäisten vuosikymmentensä ajan pieni ylioppilaskuntamme oli tiivis, aktiivinen yhteisö. Tempauksilla sekä vuosittaisilla tapahtumilla pidettiin yllä sekä ylioppilaskunnan taloutta että suhteita talousalueen päättäjiin. Kerhotoiminta oli vaihtelevan vilkasta ja bridgen peluu monella opiskelijalla lähes sivuaineena, vaikka vuonna 1954 luennoilla pelaaminen kiellettiinkin. Ylioppilaskunnan ensimmäisiä ”kulttuurikerhoja” olivat viisikymmenluvun alussa perustetut tilapäisajattelijat, valokuvauskerho, taidekerho, musiikkikerho ja kielikerho. Vuosikymmenen lopulla perustettiin vielä reserviläiskerho. Taloudellinen tilanne ei sillonkaan ollut vakaa. Yleissihteerin pesti perustettiin 1955 ensimmäisen kerran hoitamaan kuukausi- ja provisiopalkalla ylioppilaskunnan asioita, sekä eritoten hankkimaan lahjoituksia toimintaa varten. Hänelle kuului myös AIESEC­-harjoittelijavaihtoasiat. Sihteeri luopui kuitenkin tuolloin oikeudestaan palkkaan, vaikka sellainen oli tarjolla hyvän taloudellisen tilanteen vuoksi. Parin vuoden päästä suhdanteet olivat päälaellaan. Talousasioita hoitanut talousjaosto ei kokoontunut kehnon tilanteen vuoksi kertaakaan vuonna -56. Yleissihteerin toimen perustamisen lisäksi toinen tällä aikakaudella toimeenpantu hallinnollinen uudistus oli ylioppilaskunnan puheenjohtajan tehtävän perustaminen 1960-luvun alussa.

Kuva- ja korttimateriaalia Turun KY:n keskieuroopan excursiolta 1965.

Kuva- ja korttimateriaalia Turun KY:n keskieuroopan ekskursiolta 1965.

Turun KY jatkoi kautta 1960-luvun tiiviinä yhteisönä. Tosin samanaikaisesti tämä vuosikymmen pohjusti tulevaisuuden muutoksia. Suuret ikäluokat hakeutuivat korkeakouluihin. Opiskelijoiden yhteiskunnallinen mielenkiinto heräsi uudella tavalla jo vuosikymmenen alkupuolella. Esille nousivat pasifismi, kansainvälisyys, rotusorto, kehitysmaiden ongelmat, seksuaalipolitiikka, kulutus, liikenne, sosiaalipolitiikka ja monet muut opiskelijoiden mieliä askarruttavat kysymykset. Kulttuuriradikalismia heijastivat muun muassa rock-musiikki ja underground-lehdistö, joka riepotteli tabuja ja perinteisiä käsityksiä politiikasta seksiin ja uskonnosta huumeisiin. Opiskelijoiden yhteiskunnalliset ja kulttuuriset taustat monipuolistuivat. Entistä useampi oli työläisen tai pienviljelijän vesa, tai aikuinen joka oli tehnyt edeltävää uraa työläisenä. Paineet opintotukeen ja opiskelija-asuntojen tuotantoon kasvoivat. Kehitys järkytti myös yliopistojen sisäisiä rakenteita. Elitistinen korkeakoululaitos muuttui massojen yliopistoiksi, ja massan muodostaneet opiskelijat halusivat ulottaa demokratian myös korkeakouluihin.

Nykyisin arkinen itsestäänselvyys, ylioppilaskunnan yhteistyö yliopiston kanssa, oli opiskelijoiden yhteiskunnallisesta aktivoitumisesta huolimatta vielä utopiaa. Askel tähän suuntaan otettiin kuitenkin vuosikymmenen lopulla, kun Jyväskylän yliopiston mallin mukaisesti perustettiin opintovaliokunta vuonna 1968. Tämän rinnalle perustettiin korkeakoulun ja ylioppilaskunnan välille alkuun epävirallisen virallinen opintotoimikunta. Lupaavia tuloksia saatiin jo nopeasti, sillä yhteistyö kantoi hedelmää esimerkiksi niin, että rästitenttien ajankohtaa siirrettiin opiskelijaystävällisemmäksi.

TuKY uudistuu yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi

Heti 1970-luvun alussa Turun KY uudistui mittavasti edustajiston tullessa osaksi organisaatiota. Edustajistosta oli puhuttu jo joidenkin vuosien ajan, mutta sitä ei alun pitäen pidetty relevanttina. Viimeisten vuosien aikana tapahtunut nopea politisoituminen – eli opiskelijoiden järjestäytyminen puolueiden ja näiden tukiryhmien ympärille – pakotti kuitenkin hallituksen pitämään asiaa tapetilla jatkuvasti. Edustajiston perustamisesta äänestettiin puoltavasti huhtikuun kuntakokouksessa vuonna 1970. Ensimmäiset vaalit pidettiin jo samana vuonna marraskuussa. 24-jäseninen edustajisto pääsi aloittamaan työnsä vuodenvaihteen jälkeen, eli vuonna 1971. Kuntakokouksista tuli merkitykseltään vähäisiä puolueiden toimintamallia hyödyntävän edustajiston rinnalla, ja ne siirrettiinkin historiaan vuonna 1977.

Edustajiston kokous Montussa Rehtorinpellonkadulla.

Edustajiston kokous Montussa Rehtorinpellonkadulla.

Edustajiston puheenjohtaja toimi myös ylioppilaskunnan puheenjohtajana. Puoluepoliittiselta kantilta katsottuna edustajiston kirjo oli kattava: sieltä löytyi niin keskustaa, porvaria kuin kommunistejakin. Edustajistovaaleissa parhaiten menestyi 1980-luvun puoleen väliin asti porvarit ja keskusta. Toisaalta yhteistyötä tehtiin jatkuvasti yli puoluerajojen, sillä erilaisia hallituskoalitioita nähtiin jatkuvasti. Samanaikaisesti kuin porvarien suhteellinen kannatus kasvoi kautta 1970-luvun, kiinnostus edustajistovaaleihin heikkeni. Vastaavasti kulttuurihenkeä ja sopuisaa yhteistoimintaa rakentanut opiskelijatoiminta nosti suosiotaan ylioppilaskunnan alkuaikojen tapaan.

Edustajiston puheenjohtajan lisäksi 1970-luvulla perustettiin myös muita uusia vastuutehtäviä ylioppilaskunnan toiminnan laajetessa ja opiskelijamäärän kasvaessa. Libristi, toimistosihteeri sekä näiden esimies taloussihteeri astuivat ylioppilaskunnan palvelukseen vuoteen 1971 mennessä. Pääsihteerin virkaa toimitettiin vuoden 1973 alusta alkaen. Viran perustaminen helpotti ylioppilaskunnan toimintaa monella tapaa. Päätoimisena työntekijänä hän huolehti käytännön asioista ja toi toimintaan jäntevyyttä. TuKYn asioiden määrä oli kasvanut niin suureksi, että niiden hoitaminen yksin luottamushenkilöiden varassa oli haastavaa. Korkeakoulun suuntaankin yhteistyöedellytykset paranivat, kun ylioppilaskunnan puolella oli virkailija joka oli aina paikalla, johon saattoi ottaa yhteyttä ja jolla oli asemansa perusteella valtuudet keskustella ja tiettyyn pisteeseen asti päättää asioista. Pääsihteerin kontolle asetettiin jälleen lisää vaikutusmahdollisuuksia ja vastuuta vuonna 1982, kun talouspäällikön tehtävät asetettiin hänen harteilleen.

Kautta 1970-luvun ylioppilaskunta kunnostautui ajamalla jäsentensä asemaa sekä osallistumalla valtakunnallisiin opiskelijakysymyksiin. Keskeisemmät haasteet opiskelijakentällä olivat opintotuki sekä korkeakoulun lukuvuosimaksut. Näiden yhteisvaikutus oli merkittävä ongelma opiskelijoille. Opintotuki koostui enimmäkseen lainasta, jonka myöntämiseen pankkien halukkuus oli kuitenkin laskenut silloisen finanssikriisin vuoksi. Lukuvuosimaksuja puolestaan oltiin korottamassa, sillä samaisen laman vuoksi korkeakoululla oli omia taloudellisia vaikeuksia. TuKY pyrki vaikuttamaan omilla tempauksillaan sekä kansallisesti yhteistyössä SYL:n kanssa. Lukuvuosimaksuongelma ratkesi kauppakorkeakoulun valtiollistamisen myötä vuonna 1976, mutta opintotukiasia ei ole ratkennut eettisesti kestävästi vielä tähänkään päivään asti.

Kuntalaiset toimittamassa ylioppilaskunnan kannanottoa pääministeri Koivistolle.

Kuntalaiset toimittamassa ylioppilaskunnan kannanottoa pääministeri Koivistolle.

Valtiollistumisen myötä myös korkeakoulun hallinto muuttui, mikä oli riemuvoitto opiskelijoille. Ylintä päätösvaltaa nousi käyttämään kauppakorkeakoulussa hallitus, jonka 14 jäsenestä neljän tuli olla opiskelijoiden edustajia. Alun kritisointi muuttui nopeasti tyytyväisyydeksi. Hallintoon suoraan osallistumisesta tulikin etujärjestöpolitiikan tärkeimpiä muotoja. Myös nykyään opiskelijat ovat vahvasti edustettuina sekä kauppakorkeakoulun että uuden yliopiston hallinnossa.

1960-luvulla nousseet ongelmat nousivat opiskelijoiden vaikuttamisen keskiöön seitsemänkymmentäluvulla. TuKY löysi paikkansa opiskelijoidensa etujärjestönä, vaikka joitain tärkeitä kysymyksiä kuten opintotuki jäikin ratkaisematta. Kauppakorkeakoulun valtiollistumisen ja sen hallintoon pääsemisen myötä opiskelijoiden vastakkainasettelu suhteessa yliopistoonsa hälveni molempien taloudellisen aseman parantuessa. 1980-lukua leimasikin yhteistyö ja poliittisuuden häviäminen. Tämä näkyi edustajistovaalien äänestysprosenttien sekä edustajiston kokoonpanon heterogeenisyyden laskuna. Siinä missä 1970-luvulla äänioikeuttaan käytti yli puolet jäsenistä, 1980-luvun aikana luku saattoi jäädä 20–30 prosenttiin. Niin ikään edustajistoryhmät menettivät poliittisen latauksensa siinä määrin, että vuodesta 1985 mikään ryhmä ei ollut enää liikkeellä poliittisten tunnusten alla. Politiikan tunnustaminen muuttui politiikan tekemiseksi, ylioppilaskunnan jäsenten yhteisen edun ajamiseksi.

Edustajistovaalien äänestyspiste vuonna 1971.

Edustajistovaalien äänestyspiste vuonna 1971.

Lama ja muita murheita

Kahdeksankymmenluvun talouskasvujuhlaa seurasi kaamea kankkunen. Öljyn hinnan nousu, Neuvostoliiton kanssa käydyn kaupan romahtaminen sekä kiinteistöjen ja yritysten arvokuplan puhkeaminen kiskoivat koko maan talouden silloin ennennäkemättömään lamaan ja suurtyöttömyyteen. Valtio ryhtyi takaamaan lainoja pitääkseen myllyn pyörimässä, mutta järjestelmä meni niin sanotusti reisille kun velallisilla ei ollut millä maksaa takaisin. Yritykset, jopa pankit, ajautuivat konkurssiin. Valtion tulot haihtuivat ja valtiontalouden ohjenuoraksi otettiin menojen leikkaaminen. Korkeakoulujärjestelmä uhkasi niin ikään joutua leikkuupöydälle. Näin kävi myös Turun kauppakorkeakoululle, johon suunnattiin poliittista painetta liittää se osaksi Turun yliopistoa. Turun KY, kauppakorkeakoulu sekä turkulaiset kansanedustajat vastustivat suunnitelmaa. Samalla kuitenkin varauduttiin pahimpaan: ylioppilaskunnan hallitus ja taloustoimikunta päättivät perustaa yhdistyksen jolle ylioppilaskunnan varat siirrettäisiin siltä varalta, että korkeakoulut yhdistyisivät ja Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta lakkaisi olemasta. Turun Kauppatieteiden Ylioppilaat ry perustettiin Parkilla Snellmanin päivänä 12.5.1993. Yhdistysrekisteriin se hyväksyttiin kaksi vuotta myöhemmin. TuKY ry päätyi pölyttymään pöytälaatikkoon korkeakouluyhdistyshankkeen kariutuessa toistaiseksi.

Kahdeksankymmentäluvun nousukauden aikana ylioppilaskunnan toiminta oli entisestään paisunut. Merkittävin uudistus sitten 1970-luvun edustajistojärjestelmän syntyi 1990-luvun alussa, kun valiokunnat perustettiin. Alkujaan näitä oli viisi: kv-asiain-, yritys- ja talousasiain-, järjestöasiain-, sosiaaliasiain- sekä korkeakouluasiain valiokunnat. Valiokunnat valmistelivat edustajiston käsiteltäväksi tulevia asioita, kohottaen myös edustajiston merkitystä sitoen sitä yhteisten asioiden hoitamiseen aiempaa vahvemmin. Samassa uudistuksessa ylioppilaskunnan hallitusta pienennettiin käsittämään puheenjohtaja sekä viisi jäsentä ja hallituksen jäsenet vapautettiin jaostojen johtotehtävistä. Kun valiokunnat tulivat myös ei-edustajille avoimiksi 1990-luvun lopulla, demokratia ylioppilaskunnan sisällä toteutui laajemmin kuin koskaan. Tämä näkyi myös muutenkin kuin teoriassa, sillä kiinnostus TuKYn edustajistovaaleja kohtaan lähti uudistusten jälkeen uuteen nousuun.

Ylioppilaskuntien ja korkeakoulujen yhdistyminen

Turun KY:n huomattavin muutos sitten ylioppilaskunnan perustamisen on sen yhdistyminen Turun yliopiston ylioppilaskunnan kanssa vuonna 2010. Taustalla vaikutti erityisesti 1990-luvun laman aikana syntynyt poliittinen tavoite yhdistää korkeakoulut. Hanketta ajaneen Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tausta-agendana oli tavoite vähentää julkisen sektorin osuutta kansantaloudesta, huomioida yhteiskunnan huoltosuhteen heikkeneminen, opiskelijaikäluokkien pieneneminen sekä säästää etenkin hallintokuluissa. OKM halusi suurempia yliopistoyksiköitä johon konsortiolla pyrittiin vastaamaan. Niin kutsuttu konsortiohanke käynnistyi 2006 molempien yliopistojen rehtorien yhteisestä aloitteesta, ja sen suunniteltiin olevan valmis vuoteen 2011 mennessä. Vuonna 2008 konsortio käynnistyi täysipainoisesti suunnitelmien pohjalta. Huomioitavaa on, että tässä vaiheessa tarkoitus ei ollut yhdistää korkeakouluja vaan luoda kahden yliopiston muodostama konsortio. Kauppakorkeakoulun internet-sivustolla vuonna 2007 todettiin fuusion tavoitteeksi seuraavaa:

”Tavoitteena on luoda Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun tiedepohjaltaan entistä vahvempi tutkimuskeskittymä. Lähtökohtana on yliopiston vahva ja monipuolinen perustutkimus, jota vahvistetaan kauppakorkeakoulun liiketoimintaosaamisella. Tutkimusta vahvennetaan edelleen mm. uusilla monitieteisillä tutkimushankkeilla ja panostamalla keksintöjen kaupallistamiseen.”

Korkeakoulut suhtautuivat tilanteeseen ainakin virallisesti varovaisen myönteisesti, samoin molemmat ylioppilaskunnat. Murheenkryynejäkin totta kai löytyi. Kauppakorkeakoulua ja sen opiskelijoita huolestuttivat erityisesti oman identiteetin säilyminen ja kauppakorkeakoulun autonomian säilyminen. Rahoitus oli niin ikään jokaisen murhe. Yliopistolakiuudistus – joka muuttaisi korkeakoulut itsenäisiksi oikeushenkilöiksi ja muuttaisi rahoituspohjaa – oli ajoitettu niin ikään vuoteen 2009. Uuden yliopistolain astuessa voimaan 2010 alusta, OKM:n tavoite oli kuitenkin muuttunut vuosien varrella jolloin rehtorien yhdessä aloittama konsortiosuunnitelma hylättiin ja Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu pakotettiin yhdistymään uudeksi Turun yliopistoksi vuoden 2010 alusta alkaen. Alunperin uuden yliopiston oli tarkoitus muotoutua koulurakenteen pohjalta. Uudessa Turun yliopistossa tulisi olemaan viisi koulua joista yksi, johon kauppakorkeakoulu sijoittuisi, olisi Turku School of Economics and Law. Vanhan Turun yliopiston dekaanien keskuudessa tämä ei kuitenkaan saanut kannatusta jolloin tiedekuntarakenne säilyi ja Turun kauppakorkeakoulu tuli yhdeksi tiedekuntaan rinnastettavaksi yksiköksi uuteen yliopistoon. Turun kauppakorkeakoulun asema ja identiteetti pyrittiin turvaamaan yhdistymissopimuksella, jonka molemmat rehtorit yhdessä allekirjoittivat. Opiskelijakentällä kyltereitä huolestutti erityisesti kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan omaisuuden kohtalo sekä TuKYn monipuolisen toiminnan jatkuvuus. Vuoden 2009 eräässä Kylisteessä pohdittiinkin asiaa muun muassa kysymysten ”Mitä meidän rahojen käy?”, ”Lopetetaanko meidän toimijaryhmät” ja ”Poltetaanko Parkki ennen yhdistymistä?” kautta.

Turun KY:n ja TYY:n yhdistymisen vuosipäivän juhlallisuuksia vuonna 2014 Mercatorilla.

Turun KY:n ja TYYn yhdistymisen vuosipäivän juhlallisuuksia vuonna 2014 Mercatorilla.

Poltetun maan taktiikkaan ei ollut tarvetta tukeutua, sillä hallitus turvasi toimintansa ja jäsenistönsä edun siirtämällä kaiken paitsi ylioppilaskuntien yhdistymisen edellyttämät varat pöytälaatikosta esiinkaivetulle TuKY ry:lle. Tämä yhdistyspohjainen TuKY ryhtyi toimimaan tieteenalajärjestönä vanhan Turun yliopiston ylioppilaskunnan tiedekuntajärjestöjen rinnalla uuden Turun yliopiston ylioppilaskunnan sisällä. Vaikka TuKY menetti näin kansallista vaikutusvaltaa menettäessään statuksensa ylioppilaskuntana, tavallaan sen vaikutusmahdollisuudet myös vahvistuivat. Kun uusi TYY sai harteilleen kyltereidenkin valtakunnallisen edunvalvonnan, TuKY on pystynyt keskittymään nimenomaan jäsentensä, Turun kauppakorkeakoulussa opiskelevien asioihin niin korkeakoulun sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Ensimmäisiä tällaisia ratkaisuja olivat jäsenetutiimin perustaminen sekä silloisten yritysyhteistyösopimusten siirtäminen TuKY ry:n nimiin.

Yhdistyspohjainen TuKY ei jäänyt laakereilleen lepäämään, vaan uusi tilanne edellytti uuden oppimista ja sopeutumista. Uusia jäseniä ryhdyttiin värväämään aktiivisesti. Suomen Ekonomiliitto (nyk. Suomen Ekonomit) myönsikin vuonna 2011 tunnustuksen TuKYlle uusien vuosikurssilaisten lähes sataprosenttisen kattavasta värväämisestä yhdistyksen ja niin ikään liiton jäseniksi. Tärkeä askel oli myös uuden TYYn edustajistovaalit, joissa TuKY aktiivisuudella ponnisti vaalivoittoon 2011 sekä 2013. Vuonna 2014 TYYn hallituksen puheenjohtajana nähtiin ensimmäisen kerran ehta kylteri. Opiskelijoiden, yhdistyksen ja kauppakorkeakoulun aktiivinen yhteistyö on varmistanut, että kyltereiden puolta pidetään muuttuvissa olosuhteissa paitsi eilen ja tänään, myös huomenna.

Hautakivi Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan muistolle Parkin takapihalla.

Hautakivi Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan muistolle Parkin takapihalla.